Euroopan keittiöissä maistuvat muidenkin maanosien vaikutteet. Muuttoliikkeet ja kauppasuhteet ovat aina laajentaneet makujen maailmaa myötävaikuttaen ruokakulttuurin fuusioitumiseen. Muutamat maat tunnetaan kuitenkin hyvin vahvoista traditioistaan, joiden ansiosta niiden viitoittamat tyylisuunnat nauttivat erityistä arvostusta.

Etelä-Euroopan keittiöitä

Etelä-Eurooppaa värittävä kansallisuuksien kirjo tarjoaa monenlaisia keittiöelämyksiä. Ortodoksisen kirkon pitkät paastoajat ovat vaikuttanut Euroopan slaavilaiseen ruokaan, jonka aineksina käytetään paljon kasviksia ja sieniä. Toisaalta välimerelliset maut komeilevat esimerkiksi kreikkalaisilla runsaslihaisilla ruokalistoilla, joissa kalaruoat saatetaan luokitella kasvisruoiksi. Espanjalainen ja italialainen ruokakulttuuri taitavat olla eteläeurooppalaisista kokkaustyyleistä parhaiten tunnettuja.

Espanjan lämpimän lempeät maut

Espanjalainen keittiö on maailmankuulu. Katalonian ja Baskimaan suosituimpiin ravintoloihin on jonotettava pöytävarausta useita kuukausia. Ruokalajeista tunnetuimpia espanjalaisklassikoita ovat epäilemättä risottotyyppinen paella, andalusialainen tomaattikeitto gazpacho ja iberialainen chorizo-makkara.

Lähes jokaisessa espanjalaisessa ruokapaikassa on tarjolla ”tortilla española” -perunamunakkaita. Suomessa espanjalaishenkistä ruokaa voi nauttia suurimmissa kaupungeissa. Turun ydinkeskustassa sijaitsevassa, Varsinais-Suomen suurimmassa kauppakeskuksessa Hansassa on avautunut keväällä 2017 espanjalainen ravintola TRES. Helsingin vanhin espanjalaisravintola Parrilla Española on toiminut jo 40 vuotta.

Italia, eurooppalaisen ruoanlaiton kantaäiti

Kuten usein, Italiassakin alueelliset keittiöt eroavat paljonkin toisistaan. Itävallan keisarikunnan vaikutus on muokannut pohjoisosien murkinaa, toisaalta myös Balkanin läheisyys on antanut sikäläiseen ruokaan oman leimansa.

Italialaisessa ruoanlaitossa käytetään reippaasti oliiviöljyä, mausteyrttejä, kasviksia ja viinejä. Vaikka pasta yhdistetään Italiaan, sitä tarjoillaan aina pääasiassa ensimmäisenä alkuruokana, italiaksi primo piatto, jota seuraava toinen pääruoka secondo piatto on alkuruokaa pienempi annos lihaa, kalaa, tai siipikarjaa useimmiten ilman lisukkeita, jotka ravintoloissa tilataan erikseen.

Yleisimmin pääruoan kanssa nautitaan perunaa, tai riisiä, jonka tuottajamaana Italia on huomattava. Polentaa, maissipuuroa, syödään Italiassa tomaattisoseella, tai juustolla höystettynä hieman perunamuusin tapaan lihan kanssa. Vasikanliha lienee Italiassa suositumpaa kuin muualla Euroopassa.

Lisäksi Italia on tunnettu jälkiruokana tarjottavista kakuistaan, jäätelöistä ja zabaglione-vaahdosta sekä kahveistaan. Perinteisimpien elintarvikkeiden valmistus on lailla turvattu, joten aitoa Parman kinkkua saadaan ainoastaan Parman alueelta.

Italian ruokaperimästä puhuttaessa muistetaan aina mainita tietenkin pizza, joka on levinnyt Etelä-Italiasta. Makuhermojaan hemmotellakseen voisi matkustaa maistelemaan autenttista italialaisruokaa Italian Modenassa sijaitsevaan Osteria Francescanaan. Kyseinen kolmen Michelin-tähden ravintola valittiin The World´s 50 Best Restaurants-listauksessa vuoden 2016 parhaaksi ravintolaksi. Italialaisen tyylisuunnan ravintoloita löytyy Suomesta suuri määrä.

Länsi-Euroopassa kauhojaan kalistelevat Ranska ja Iso-Britannia

Iso-Britannialaista ruokaperinnettä ei pidetä yhtä arvossa kuin esimerkiksi ranskalaista keittiötä. Brittiläinen perusruoka on tuhtia ja konstailematonta. Saarivaltion sapuskoista mieleen tulevat peruna, leipä, juustot, kuten Stilton, riista-ja muut liharuoat, makkarat, pekoniaamiainen, uunissa haudutetut padat, piiraat, tietenkin fish and chips eli leivitetty, uppopaistettu kala ranskanperunoiden kanssa viinietikalla ja suolalla maustettuna, pikkelöidyt munat, Worcestershire-kastike, tee ja skonssit. Iso-Britanniaan on lisäksi tullut paljon ruokavaikutteita Intiasta, Bangladeshista, Pakistanista, Kiinasta ja Thaimaasta.

Ranskalaisten ylpeytenä ruokatietous- ja tietoisuus

Ranskalaisen ruoanlaittoperimän tärkeydestä kertoo ranskalaisen keittiön lisääminen ensimmäisenä yksittäisen maan gastronomiana Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2010. Ranskalainen keittotaito toimii perustana länsimaiselle ravintola-alan koulutukselle, jonka sanastoakin ranskalaisuus hallitsee. Ruoka, sen valmistaminen sekä tietysti viinikulttuuri ovat tunnetusti iso osa ranskalaista identiteettiä.

Vaikka paikalliset keittiöperinteet ovat hieman hälvenneet, paikkakuntakohtaiset ruoanvalmistustavat ovat yhä havaittavissa etenkin matkailijan näkökulmasta. Ranskalaisesta keittiöstä voidaankin puhua monikossa. Suuren omenantuottajamaa Ranskan ruoanlaitossa käytetään juuri omenoita eri muodoissaan ja eri tuotteina, esimerkiksi siiderinä. Normandian alueella omenat, voi ja kerma muodostavat tyypillisen sikäläisen keittiön pyhän kolminaisuuden, vaikka aivan kaikkeen näitäkään aineksia ei sentään laiteta.

Luoteessa siiderin ja karitsanlihan liitto solmitaan makuhermoja kutkuttavin keinoin. Ranskan eteläosissa suositaan maanläheisiä raaka-aineita, kuten sieniä, etanoita ja hanhea, jonka maksasta valmistetun pateen kyytipojaksi käyvät erinomaisesti ranskalaiset tryffelit. Ranskalaisen kulinarismin kulmakiviä ovat myös lukuisat juustot, joista ainakin 35:llä on suojattu alkuperäisnimitys. Tällaisen suojatun alkuperämerkinnän, kirjaimet AOC, on saanut myös Bressen kana.

Laadukkaan lihan ja siipikarjan lisäksi ranskalaiset hyödyntävät paljon meren antimia. Ranskalainen kalakeitto bouillabaisse on maailmanlaajuisesti tunnettu klassikko. Ranskasta ovat tulleet myös nougat, maan tunnetuksi tekemä ohukaisjälkiruoka Crêpes Suzette, sekä tietenkin patongit ja alkujaan Marie-Antoinetten esittelemä unkarilaisleivonnainen voisarvi. Lähes jokainen länsimaalainen on kuullut ranskalaiskäsitteen croissant.

Oma lukunsa ovat ranskalaiset viinit ja muut alkoholijuomat. Ainoastaan Champagnen alueella valmistettua kuohuviiniä on lupa kutsua samppanjaksi. Tätä aikoinaan kuninkaiden suosimaa juomaa valmistetaan yleisimmin punaisista Pinot Meunier- ja Pinot Noir-rypäleistä sekä valkoisesta rypälelajike Chardonnaysta, mutta vuoden 2010 alkuperäisluokitussäädöksen mukaan samppanjarypäleiksi kelpaavat Petit Meslier Blanc, Arbane Blanc, Pinot Blanc ja Pinot Gris.

Ranskan tärkeimpiä ja kuuluisimpia viininviljelyalueita ovat muun muassa

– Alsace

– Bordeaux

– Cognac / Charente

– Languendoc-Roussillon

– Médoc

– Provence

Monipuolisuudellaan, vivahteikkuudellaan ja hienostuneisuudellaan ranskalainen keittotaide on vertaansa vailla. Samaa tyylikkyyttä pyritään tarjoamaan kattavasti ympäri maailman. Myös Suomesta löytyy tietenkin useita ranskalaisvaikutteisia ravintoloita, joista mainittakoon esimerkiksi helsinkiläisen Hotelli Seurahuoneen Le Havre ja Tampereen ydinkeskuksessa operoiva maalaisranskalainen LePot.